Tää blogiki on jotenki jo nii unohtunu ja nimiki huijaa ku nyt 'hello im in Helsinki'. Kauheetaaaa :D Muistan sillon vuos sitten ku kirjotin mun ekoja kirjotuksii tänne ja kaikki oli niin ihanaa ja uutta ja tuntu jo niin kodilta muutaman hassun päivän jälkeen. Sit alko koulu ja oli nii jännää ku en tuntenu ketää ja sit alko tulla kavereita ja menoja ja koris alko ja oli Homecoming (: Siit se lähti! Nyt oon yhen aivan totaalisen upeen kokemuksen rikkaampi ja sain niin paljon benefittei elämääni tuolta että ei täs voi muuta ku kiittää äitii ja isii et teki kaiken maholliseks ja lähetti mut maailmalle <3 En missään vaiheessa vuotta katunu päätöstä lähtee enkä varmasti koskaan tuukkaa!
Kyl mä ihan käsi sydämellä voin sanoo että koen olevani osa sitä elämää tuolla ja sinne palaaminen ois varmasti helppoo, ja monta kertaa onki myös kysytty et millon aion mennä takas ja että menisinkö opiskelee ja näi. Vastaus on että en tiiä sitäkää. Kyl ihan varmasti meen lomalle muutamaks viikoks mut en kyllä ihan heti lähtis takas sillai pidemmäks aikaa asumaan. Kuitenki perhe ja kaverit tääl Suomessa on semi tärkeitä enkä niitä noin vaa jättäis uudestaa.. Oon miettiny että lukion jälkeen jos ja kun lähen opiskelee jotai nii jos ois mahollisuus tehä semmonen opiskelijavaihtojuttu jonnekki päin sillai vaik vaa puoleks vuodeks :) Semmonen ois tosi jees!
Hostperheen kaa ollaa pidetty ihan kivasti yhteyttä, facebook on pelastus! Ja Frauken kaa jutellaan tyyliin joka päivä ja skypetetää ja näi ja meen Saksaan sen luo syyslomalla! :)) JHIII en jaksa venaa<3 Kavereista osa muistaa jutella joskus, jotkut on iha jääny. Täs nyt on huomannu sen, et keille olin ihan oikee ihminen, ja keille sit vaa pelkkä 'foreign exchange student' jonka kaa oli coolii jutella ja hengaa vaan koska se oli ulkomaalanen ja sil oli kiva aksentti. Jep, ikävä kyllä näitä riitti.... Onneks sielt nyt kuitenki löyty tosiystäviiki jotka aidon oikeesti kertoo ikävöivänsä mua ja tietysti mäki niitä, ja ne sit varmasti pysyyki elämässä mukana ties vaikka loppuelämän (:
Elämä takas kotona on ollu tosi jees, ja onhan tää tosi erilaista ku mitä mun elämä oli tuolla.... Tääl oon ns. aikunen, ja meen ja tuun itsenäisesti ja mul on vapaus, mut siellä mun hostvanhemmat huolehti meistä joskus ehkä vähän liikaaki, mut ymmärrän kyllä koska olihan meistä vastuussa eikä halunnu mitää tapahtuvan meille :)
Anywayss, mun eka viikko Suomessa paluun jälkeen oli ihan hirvee. Elin niin totaalista kulttuurishokkii yötä päivää! Kaikki oli niin kauheeta - ihmiset, ruoka, autot, ruokakaupat, suomen puhuminen, kaikki :'D Mut olihan mua varotettukki et tämmösen saattaa kohtaa et ei oo mitenkää epänormaalii tollanen, ja kyllähän se siitä sit tasaantu. About viikko meni et sain taas suomen puhumisest kii ja kai ne unetki palautu takas suomeks. Hassuu miten nopeesti toi sit kuitenki tapahtu, koska Jenkkien päässä meni monta kertaa kauemmin ja huomasin vast about lokakuussa et aloin ajatella ja näkee unii enkuks..
Sillain huomaan olevani jotenki amerikkalaistunu, tai no en sillai varsinaisesti mut ainaki muuttunu ihmisenä. Nyt oon paljon rohkeempi, itsevarmempi ja itsenäisempi, ja ihmettelen jos en olis koska tuolla, varsinki alkuvaiheessa tartti tosi paljon noita kaikkia piirteitä. Uus perhe, uus koulu, uudet ihmiset ja varsinki englannin puhuminen nonstoppina vaati semi paljon tsemppii ja ekat viikot olin ihan puhki iltasin ja oli sillai rankkaa mut kyl siihen sit pian tottu (:
Mun jenkkikoulu alkaa nyt viikon päästä ja sinne ne kaikki kaverit nyt menee ilman meitä... Ollaa me Frauken kaa kieritty vaik mimmosissa katkeruudentuskissa ja mustasukkasuuksissa niitä uusii vaihtareita kohtaa ku ne tavallaa alkaa nyt elää meiän elämää mitä meillä ei enää oo mahollisuus elää. Mut kyl ihan varmasti Chino Hills High muistaa meiät aina eikä noi uudet korvaa meitä, kyl me aika hyvin painettii (tai ainaki yritettii) ittemme kaikkien muistiin haha (:
Oon niin ilonen kaikkien puolesta jotka nyt lähtee tai on lähteny vaihtoon, koska tiiän kuinka upee vuosi niillä on edessä! :) Oikeesti, vaihtoon lähtö oli mun elämäni ehdottomasti paras päätös! Kiitos kaikille jotka jakso lukee tätä blogii ja seurata mun elämää, arvostan <3 Emmä tänne varmaa enää hirveemmin enää kirjottele koska ei toi blogin nimikää kauheesti enää päde, harmi sinänsä.. En nyt kuitenkaa ihan kokonaan tätä sulje tai mitää, ei sitä ikinä tiiä vaik tulis kirjottamisen aihetta liittyen mihin vaa (: Ja voihan tätä pitää vaikka ihan vaa blogina elämästä ja näi! Lets see.
 |
| mun lähtöaamuna, vika kuva Frauken kaa :( <3 |
 |
| tervetulojoukot Helsinki-Vantaalla! <3 isoäiti, Cami&sen mami, Nora, Aaro, plus äiti&isi (: |
 |
| Huntington Beach. |
"Oh, when I look back now,
That year seemed to last forever.
And if I had the choice,
Yeah - I had always wanna be there.
Those were the best days of my life."
