the last week in Finland

'Jännittääks?'. Kysymys, johon oon saanu vastaa muutamaan otteeseen nyt menneiden päivien ja viikkojen aikana. Oi kiitos kyllä jännittää ja ehkä maailman eniten! Tänään starttas vika viikko Suomessa ja fiilikset on sen mukaiset. En ihan oikeesti pysty edes nukkuu öitä miettimättä mun lähtöä ja perhettä ja Chinoa ja kaikkea. Välillä tulee sellasia kauheita ahdistuskohtauksia, koska nyt vihdoin mulle on iskeytyny tajuntaan, että mikä on homman nimi..... ja välillä sitten oon ihan sekasin ja matkalaukku kädessä ulko-ovella sillain "NONIIIII MILLON LÄHETÄÄN!". Totaalinen tunteiden vuoristorata sanoisin. 

Mun host-äiti sano, että oon fiksu tyttö, kun kirjotin sille että hyvästien jättäminen on ollu vaikeeta ja rankkaa, mutta nää ei oo GOODbyet vaan BYEbyet =) Se on ihan totta, nään kaikki mun rakkaat kaverit ja perheenjäsenet ja kaikki ALLE VUODEN PÄÄSTÄ. Alle vuoden päästä oon jo oikeesti takasin kotona, kauheeta ajatella :D::DD Parit itkut oon jo itkeny, lentokenttää odotellessa.... Toisaalta se voi olla, että oon niin sekasin ja innoissani ja adrenaliini on turruttanu mun kyynelkanavat, etten tajuu ees itkee. Sen näkee 6 päivän päästä että miten käy =)))
Nora & Maija's ByeBye Partyt oli mahtavat, kiitos kaikki kaverit! Kun tullaan takasin niin sitten astetta kovemmat juhlat (lainaus Noran blogista :D ! ).

My Salt Lake City baaaabe <3

Kiitos Camille tästä ideasta: valkoset paidat, joihin kaikki vieraat sai kirjottaa mitä halusi =)) toi paita pääsee varmasti mun huoneen seinälle!

Kaikki lähtöö varten on valmista: paperiasiat on kunnossa, tuliaiset ostettu, koepakkaus suoritettu ja mukaan lähtevät kamat katottu (mun matkalaukku on tällä hetkellä mun vaatekaappi, koska en haluu enää laittaa mukaanlähteviä vaatteita takas kaappiin sekottamaan mun pakkauksia :D) ja vielä pitäis sitten hoitaa pyykkipuoli. Viimehetken tarpeelliset ostokset on kutakuinkin hoidettu ja mitäs muuta vielä... en ees tiedä, mutta kaikki on hoidossa luulisin! 

Mun ja Noran kone lähtee Helsinki-Vantaalta sunnuntaina 15.8. klo 7:35, ja eka etappi on Pariisi. Siellä 1h 20min venaus ja terminaalin vaihto (omg Charles de Gaullen kenttä.......... not gonna survive.) Aaaaaaaah, sitten reilun 11 tunnin lento Atlantin yli Salt Lake Cityyn =)))))) Kone on siellä paikallista aikaa klo 14:10 eli Suomen aikaa aamu 5 :) Siellä joudun odottaa yksin 6 HITON TUNTIA mun viimistä lentoo määränpäänä Ontario! Sillon saatan olla jo melko kärsimätön, koska se lento kestää vaan vajaat 2h ja about klo 20:50 tapaan vihdoin mun host-vanhemmat, Steven ja Claudian :)

Kirjotan vielä viimehetken fiilistelypostauksen esim lauantai-illalla, sen jälkeen mun blogin nimi pääse vihdoin oikeuksiinsa, "hello, im in Chino" =) !

6 päivää. Sitten seikkailu alkakoooooon.